Rintamamiestalomme on rakennettu 1946-50 välisenä aikana. Talon rakentaja on aviomieheni pappa siis anopin isä. Anoppi perheineen on asustanut taloa. Kun hänen siskot ja vanhemmat on talosta pois muuttaneet on anoppi jäänyt asustelemaan oman perheensä kanssa taloon. Alivuokralaisiakin on talossa asustellut 1970-luvulla. Jossain vaiheessa heille tuli ajatus myydä talo ja muuttaa kerrostaloon. Talo oli kiinteistonvälittäjällä myynnissä eikä mennyt kaupaksi. Asuin mieheni kanssa siihenaikaan 5 minuutin kävelymatkan päässä ja jostain omituisesta syystä päätimme talon ostaa. Olimme kyllä katselleet vapaita tontteja, mutta kun sopivaa ei löytynyt.... Tiesimme, että talo on rakenteiltaan hyvässä kunnossa. Toki kaikki ne tulevat korjauksetkin olivat etukäteen tiedossa!

Niin siinä sitten kävi. Marraskuussa 1998 kauppkirjat kirjoitettiin ja pääsimme muuttamaan heti. Anoppi ja appiukko asuivat kanssamme vielä joulukuun puoliväliin asti, koska eivät olleet löytänyt uutta asuntoa. Onneksi sekin löytyi ja vieläpä samalta kadulta, jossa itse ennen asustimme - eli sen 5 minuutin kävelymatkan päästä.

Mieheni on kirvesmies, joten muita ammattilaisia ei ole remontin vaiheissa tarvinnut käyttää kuin putki- ja sähkömiestä. Anoppi ja appiukko sekä isäni ovat olleet suureksi avuksi vuosien varrella.
SUURkiitos heille!

Kokoa talolla on 8x9 metriä. Tontti on ruhtinaallinen, Turun mittakaavassa, melkein 3000 neliöö.
Yläkerta: kaksi reilunkokoista makuuhuonetta, suihku/wc, eteisaula ja kolme vinttitilaa.
Keskikerros: keittiö, ruokahuone, olohuone, makuuhuone, eteisaula sekä wc.
Kellari: sauna, pesuhuone, pukuhuone, tuleva kodinhoitohuone, pannuhuone, öljysäiliötila, kuntosali ja puuhuone = varasto.
Tontilla sijaitsee myös vanha "talousrakennus", joka toimii autotallina sekä varastotilana. Tosin autoa vaihtaessa pitää huomioida auton koko, että mahtuuko talliin vai ei, koomista.

Talo oli siis alkuperäisessä kunnossaan kun se ostettiin. Tiilikatto oli vaihdettu peltiin.
Ylä- ja keskikerroksen ikkunat vaihdettiin uusiin ja sitten aloitettiin sisäremppa. Talon isännän oma ex-huone remontoitiin täydellisesti pojalle. Omassa toiveajatuksessani on laajentaa huonetta vielä vintin puolelle, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa se toteutuukin...

Sitten siirryttiin keskikerrokseen. Ns. ylimääräinen makuuhuone sai sekin totaalisen pintaremontin. Lattiat, katto, seinät ja kaapistot uusiksi. Huone sai nimekseen musiikkihuone. Isännän hifilaitteet sijaitsevat siellä - se on hänen valtakuntansa.

Seuraava työ olikin vähän vaativampi. Talossa kun oli ns. valovirta eli hellakin toimi töpselillä. Siispä aloimme käsipelillä kaivamaan 60cm syvää ojaa talon kulmalta tontin kulmalle (n.100 m). Isoja kiviä ja kalliota oli vastassa vähän väliä. Mutta kuin ihmeen kaupalla urakasta selvittiin ja saatiin kunnon sähköt taloon. Oli juhlaa kun uskalsi laittaa monta laitetta samaan aikaan päälle pelkäämättä ylikuormittumista. Ja saatiin uusi nelilevyinen hellakin toimintaan.

Rempattu on myös yläkerran toinen makuuhuone, jonka alkovista tehtiin suihku/wc-tila. Lattiat kaivettiin ylös ja uudet vesi- ja viemäriputket paikoilleen ja sähköt yms. tarpeelliset. Suihkuksi hankittiin Idon suihkukaappi, jossa on sekoittaja mukana. Ei roisku vesi ympäriinsä. Samoin Pax laitettiin ja ylimääräinen kosteus poistuu hormin kautta ulos. Yläkerran eteisaula sai myös uutta ilmettä, kun pieni seinänpätkä purettiin pois ja eteisestä tuli isompi yhtenäinen tila, josta on käynti uuteen suihku/wc-tilaan. Ja taas sopivaan koloon kaappeja tilalle.

img0024gu2.th.jpg

Vanhaa kaakeliuunia metsästin vuoden verran eri sivustojen kautta sekä Palsta ja Keltainen Pörssi oli luetuimpia viikkolehtiä. Kyllä se kakluunikin sitten löytyi ja onneksi läheltä. Hintaakin vain 2000 mk, josta tingittiin puolet pois. Ei paha. Huone, johon kakluuni oli tarkoitus muurata oli ruokahuone. Huoneessa oli ns. leivinuunin perä, joka purettiin pois. Isäni muurasi kaakeliuunin ja todella upea tuli. Uunin historiasta sen verran, että se on joskus ollut Paraisilla Viggarn-nimisessä saaressa talon juhlasalin "koristeena".

img0017bj5.th.jpg

Keittiö sai uuden ilmeen täydellisessä remontissa. Keittiöstä purettiin loputkin siitä vanhasta leivinuunista, joka perä ylettyi ruokahuoneeseen asti. Laitettiin patterikin, koska sellaista ei siellä ollut. Isäni suunnitteli toimivan keittiön. Piirustusten kanssa käytiin muutamassa firmassa ja sopivat löytyi. Kyllä nyt kelpaa kokata!!!

img0019kb0.th.jpg img0020vq9.th.jpg img0018mn7.th.jpg

Keskikerroksen vessa on pieni, mutta yllättävän tilava kun osaa ottaa pienetkin kolot huomioon.

Talon julkisivu oli rapattu, mutta jäänyt kesken papan sairastuttua. Ensin ajatuksena oli rapata loppuun, mutta yhden seinän itserappauksen jälkeen päätimme luopua ajatuksesta ja niin siinä sitten kävi, että kaikki hakattiin alas ja lisäeristyksen myötä ulkoverhouspaneelia pintaan ja väriksi kartanonkeltainen. Lopputuloksesta ollaan kaikki, jopa ohikulkijat, yksimielisiä – wau!

Ruokahuone ja olohuone ovat vierekkäin. Jossain vaiheessa tuli ajatus vaihtaa ”huoneet” toisinpäin.
Kokoeroa on ruokahuoneen hyväksi sen verran ja onhan se mukavaa kun olohuoneessa on kakluuni eikä ruokahuoneessa. Olohuoneessa kuitenkin ollaan enemmän. Eteisaulasta oli kulku sekä olohuoneeseen sekä ruokahuoneeseen. Kun aloimme remontoimaan nykyistä ruokahuonetta (siis entistä olohuonetta) teimme reiän huoneiden väliin ja tukimme eteisaulasta kulun olohuoneeseen. Tilasta tuli yhtenäisempi isomman oviaukon myötä. Ja taas kaappeja tilalle eteiseen… Kulku ruokahuoneeseen on olohuoneen kautta. Olohuoneeseen pääsee myös keittiöstä. Anoppi ei huonevaihdosta pitänyt, koska ”joutuu kuljettamaan tarjottavia pidemmälle”, mutta eihän siellä nyt niin usein ruokailla, etteikö sitä nyt jaksaisi muutamaan askelta enemmän ottaa.

img0009xc6.th.jpg

Sauna ja pesuhuone olivat alkuperäisessä kunnossaan. Lattiana maalattu betoni ja seinät kyljelleen muurattua tiiltä ja vihreää maalia pintaan, lämpöeristyksistä ei mitään tietoa! Vesipata porisi yhdessä nurkassa. Huonekorkeus aiheutti ongelmia heti alkuunsa. Uudet vesi- ja viemäriputket piti kaivaa mahdollisimman syvälle, ettei huonekorkeus kärsi.
Löylyhuone purettiin ja lattiaa kaivettiin syvemmälle. Jouduttiin tekemään lauteiden alle ns. porrastus, koska kallio tuli vastaan lattiaa kaivaessa. Uusi katto, laattalattia, seinät, lauteet ja kiuas olivat tervetulleita, samoin ikkunat vaihdettiin uusiin. Saunan ovi oli ongelma, oikeaa kokoa kun ei suoraan kaupasta osteta. Se piti tilata, kallista lystiä! Oviaukon korkeus lattiasta on ehkä 180 cm. Kyllä nyt kelpaa saunoa!

img0001ww8.th.jpg img0002ta2.th.jpg

Löylyhuoneen ilmanvaihtoventtiilli näköjään uupuu vieläkin - pyyheliina on hoitanut virkaa jo jonkin aikaa Smile

Pesuhuone koki myös täydellisen muodonmuutoksen. Vesipata poistettiin ja paikalle pääsi pyykinpesukone pukuhuoneen nurkasta. Katto paneloitiin, lattiat ja seinä laatoitettiin. Lasitiilistä tehtiin väli-seinä ja Idolta hankittiin ovellinen suihkuseinä. Näin saatiin suihkua varten oma roisketurvallinen osasto. Tilaa jäi vielä lavuaarille ja allaskaapille, pyykkikorille sekä kuivatustelineelle. Samoin pesuhuoneen ikkuna vaihdettiin uuteen. Pax-tuuletin asennettiin kosteutta viemään ulkosalle. Pukuhuone odottaa vielä korjausta, mutta menee ihan näinkin. Suuret suunnitelmat kyllä on…

img0008sb8.th.jpg img0003mm4.th.jpg

Nyt on menossa eteinen sekä veranta. Verannan ikkunat vaihdettiin uusiin ja lattia purettiin pois ja laitettiin lisäeristys. Samoin seiniin villaa lisää ja uusi ovikin odottelee jo autotallissa asennusta. Eteisen väliovi on jo vaihdettu.

Remontoimatta enää nykyinen olohuone, kellari lukuun ottamatta siis saunaa ja pesuhuonetta, yläkerran portaikko sekä autotallin laajennus on ollut ajatuksissa. Sekä haaveenani on myös huvimaja pihalle. Oikeanlaisen kun löytäisi tai sitten ohjeet miten sellaisen tekee itse!

Remonttiin mennyttä rahaa ei kukaan pysty laskemaan, mutta paljon sitä kuitenkin on mennyt. Ja aina kun olemme jonkun huoneen saanut valmiiksi tulee uusia kivoja juttuja, joita itsekin olisi voinut laittaa. Välillä tuntuu, että olemme ns. aikaamme edellä – pitäisi tehdä vieläkin rauhallisemmalla temmolla. Jos enää pystyykään. Ruokahuonetta tehtiin yli vuosi. Silloin kun isäntä saa inspiraation ei kannata mennä keskeyttämään/ehdottelemaan yhtään mitään muuta. Koska se saattaa kostautua ja taas saa odottaa sitä seuraavaa innostusta.

Valitettavaa on se, että kun isäntä on alansa ammattilainen ja kaikkien pitäisi olla niin vatupassissa kuin vain mahdollista niin mikään ei kotioloissa tunnu onnistuvan. ”Kukaan ei voi ymmärtää kuinka yhden oven laittaminen voi kestää näin kauan tai miksi katon levyttäminen on niin vaikeaa”. Kaikki seinät, katot, lattiat on vinossa suuntaan ja toiseen.